Savon lihanautakerhon kannanotto suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuuteen
Savon alueen maatalous perustuu suurimmalta osalta kotieläintalouteen. Erityisesti nautakarjan kasvatukseen on moni savolainen tila turvannut elinkeinonsa. Pohjois-Savon alueelta löytyy mm. kaksi suomen suurinta naudanlihantuotanto kuntaa, Kuopio ja Kiuruvesi. Maatiloille ei vaan enää löydy uusia jatkajia riittävissä määrin ja sama ilmiö näkyy myös Savossa. Maatilojen ja erityisesti kotieläintilojen määrä vaan jatkaa laskuaan vuodesta toiseen eikä pohjaa näy. Kotieläintalouden kannattavuuskriisi, huono imago julkisuudessa ja työn sitovuus eivät vedä nuoria tai alanvaihtajia tälle alalle. Pääomia pitäisi myös löytyä valtavia määriä, jotta voisi nykyaikaisen kotieläintilan rakentaa tyhjästä tai kunnostaa vanhat huonot rakennukset. Lainan saaminen maatalouteen on muuttunut entistä hankalammaksi pankkien puolelta, kun maaseudun uusillekaan rakennuksille ei voida laskea pankkimaailmassa kunnollista vakuusarvoa nykyään. Vain maa tuntuu kelpaavan vakuudeksi. Jotain pitäisi tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kun tilan navetan valot sammuvat viimeisen kerran eivät ne enää syty kovinkaan herkästi uudelleen.
Tilakoot ovat kasvaneet ja jatkavat kasvuaan, mikä on viime vuosina turvannut tuotantomäärien pysymisen suhteellisen stabiilina, niin maito- kuin lihapuolella. Nyt kuitenkin uusimmat ennusteet näyttävät, että tilakokojen kasvukaan ei enää riitä turvaamaan mm. naudanlihan tuotantomäärien pysymistä nykyiselläkään tasolla, vaan suunta kääntyy laskuun. Esimerkiksi viime vuonna suomalaisten syömästä naudasta vain 85 prosenttia pystyttiin tuottamaan Suomessa ja loppu tuotiin ulkomailta. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että lähitulevaisuudessa Suomen ruokahuolto ei enää ole vain suomalaisten käsissä, vaan joudumme yhä enemmän turvautumaan tuontiruokaan. Puhetta on paljon kuulunut moniltakin tahoilta, että suomalainen huoltovarmuus pitää säilyttää ruuantuotannon osalta. Konkreettiset teot ovat olleet kuitenkin vähissä ja niinpä yhä useamman suomalaisen käyttämät elintarvikkeet ovat ulkomailtatuotuja, minkä vuoksi myös elintarvikkeiden tuotanto siirtyy koko ajan kauemmaksi suomalaisten hallinnasta. Toimia tarvitaan kiireesti, jotta suomalainen ruuantuotanto saataisiin uuteen nosteeseen.
Suomalaiset eläintilalliset joutuvat kilpailemaan samoilla markkinoilla ulkomaalaisten eläintilojen kanssa, mutta pelisäännöt ovat täysin erilaiset. Suomessa eläintenhyvinvointi, harkittu lääkintä ja ympäristön huomiointi tuotannossa ovat täysin eri tasolla kuin vaikkapa Etelä-Amerikkalaisilla nautatiloilla. Suomessa nautoja ei saisi edes kasvattaa niillä säännöillä, joilla Etelä-Amerikassa niitä kasvatetaan. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että maamme elintarvikemarkkinoille tuotaisiin vain samoilla tuotantokriteereillä tuotettuja tuotteita. Näin kilpailu olisi rehtiä ja kuluttaja tietäisi oikeasti, mitä heille tarjotaan.
Maatalouden tukipuolen täysi remontti olisi kanssa tarpeen, jotta tuet oikeasti kohdistuisivat sinne, minne niiden kuuluisi kohdistua alkuperäisen tarkoituksen mukaan. ”Tukien ja avustusten tarkoituksena on turvata kotimaisten elintarvikkeiden tuotanto, kohtuulliset kuluttajahinnat, tuotannon säilyminen koko maassa ja maaseudun elinvoimaisuus”, näin on kirjoitettu maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilla. Nykyisellään liian suuri siivu maataloustuista valuu esimerkiksi ympäristötoimenpiteisiin ja luonnonheinikoille, jotka eivät täytä suoranaisesti maataloustukien alkuperäistä tarkoitusta. Maatalouden tukipotista suoraan elintarvikkeiden tuotantoon kohdistuu aivan liian pieni osa, mikä olisi ehdottomasti korjattava ja parhaimmillaan tämä korjaus näkyisi jopa kuluttajan kukkarolla asti.
Tukien uudelleenjärjestäminen olisi hyvä alku, minkä jatkoksi tarvittaisiin markkinoilta lisää rahallista volyymia ruuantuotannon ylläpitoon. Kuluja tiloilla on karsittu määrätietoisesti koko EU:ssa olo ajan, mutta pelkkä kulujen karsiminen ei tulevaisuudessa riitä kannattavan liiketoiminnan ylläpitämiseen. Markkinoilta olisi löydyttävä lisää rahaa alkutuotantoon. Hetken aikaa sitä näyttikin löytyvän, mutta 2024 vuoden alussa on esimerkiksi lihataloilta tullut kylmää vettä naudanlihantuottajien niskaan, kun tuottajahintoja on laskettu tuntuvasti alaspäin. Tuottajilla ei ole oikein minkäänlaisia keinoja parantaa lihalle maksettavaa hintaa, vaan se tulee suoraan lihatalojen ilmoittamana. Suurimman vastuun ja epävarmuuden ketjussa kantavat kuitenkin tuottajat. Säähän ei voi vaikuttaa, mikä määrää hyvin pitkälle vuoden peltosadon muodostumisen. Eläinten terveyteenkin voi vaikuttaa vain rajallisen määrän. Tilallinen on näistä riskeistä yksin vastuussa niin henkisesti kuin taloudellisesti.
Elintarvikeketjun tulon muodostumista olisi saatava yhä läpinäkyvämmäksi. Mitä läpinäkyvämpi ketju on, sitä tasapuolisemmin tulot ketjussa voitaisiin jakaa. Tähän tarvittaisiin lainsäädännön keinoja avuksi, samalla tavalla kuin tukipuolelle. Otetaan kaikki mukaan tähän avoimen ketjun rakentamiseen: tuottaja, teollisuus, kauppa ja kuluttaja. Elintarviketuotannon puoli on jo saatu todella läpinäkyväksi tuottajien ja teollisuuden toimesta. Miksi ei tulonjaossakin onnistuttaisi?
Suomalaisilla päättäjillä olisi paljon mahdollisuuksia auttaa suomalaista maataloutta ja huoltovarmuutta, jos vain tahtoa löytyy. Yksi hyvä konkreettinen teko tästä voisi olla julkisten ruokahankintojen siirtäminen 100 prosenttisesti suomalaisiin elintarvikkeisiin, jos niitä on kotimaisenakin saatavilla. Nyt tarvitaan tekoja, jotka alkavat näkyä positiivisena tuloksena ja ilmapiirinä suomalaisilla aktiivitiloilla. Tilat varmasti hoitavat oman tonttinsa niin hyvin kuin mahdollista. Suurimmalla osalla tilallisista kuitenkin koko elämä rakentuu tilan ympärille täysipäiväisesti. Jäämme avoimin mielin tuottamaan puhdasta suomalaista ruokaa, sekä odottamaan saammeko kurssin kääntöön apuja vai kaadummeko jo kaatuneiden tilojen lailla liian suuren velka ja byrokratia taakan alla.
Riku Kauhanen ja Antti Niskanen
Savon lihanautakerho ry