Tarton matka
Myyä sille joka rohkeimmin maksaa
Maito suoraan Liettuaan, vasikat Turkkiin. Myydään sille, joka rohkeimmin maksaa. Tämän ja paljon muuta oppi Pohjois-Savon Lihanautakerhon Tarton retkikunta Viron opintomatkallaan marraskuun alussa.
Ensimmäiseksi bussi kaartoi Marmorlandin navetan taakse. Pohjakarja eli emot olivat vähän huolissaan, sillä vasikat oli vieroitettu edellispäivänä. Lehmävasikat pääsivät jalostuseläimiksi aloittavalle pihvitilalle, sonnit vielä odottivat valintaa jalostukseen tai Turkkiin.
Pihvikarjankasvatus on Virossa vielä varsin nuori tuotantomuoto eikä naudanlihaakaan perinteisesti ole syöty paljon. Rynne, Meelis ja Piret Marmor ryhtyivät viisi vuotta sitten tuomaan eläinainesta suoraan Skotlannista tavoitteenaan jalostuseläinten myynti. Tila on luomuviljelyssä, mutta luomulihalle ei Virossa ole markkinoita.
Matka jatkui A.Le Coq -panimolle, missä vanha panimomestari ammattiylpeyttä säteillen esitteli tuotantolaitoksen mäskikattiloista ja pullottamosta museo-osaan. A.Le Coq kuuluu nykyisin Olville ja seinältä löytyikin iisalmelaisille tuttu kuva. Panimomestarikin on käynyt Olvilla. Olutmaistiaisten jälkeen moni osasi tilata portteria, Premiumia tai Specialia.
Ruutikellari, maailman korkein pubi, ruokki illalla nälkäiset reissulaiset. Tarton yliopistossa eläinlääkäriksi opiskellut Anneli esitteli Raatihuoneen toria, Pusupatsasta ja Yliopistoa. Opiskelijoiden kevätperinne on sujauttaa tiukan vartioinnin ohi suihkulähteeseen Fairya kuohumaan pitkin katua.
Emajoen ylittävä Kaarisilta on saanut kuuluisuutta Youtubessa. Kukaan ei tunnustanut käyneensä sillalla toistamassa youtubetemppua.
Maitotilapäivän ensimmäinen kohde, 645 lehmän Sadala Piim, sijaitsi Jogevan maakunnassa. Lypsykarjan lisäksi Sadalassa on emokarjaa.
– Paljonko jää viivan alle, kysyi Niskasen Antti joka tilalla. Mutta virolaisille suurtiloille tyypilliseen tapaan Sadala Agrokin koostuu useista yhtiöistä, jotka ristiinrastiin myyvät toisilleen työtä ja tuotantopanoksia. Vastauksia ei helposti irronnut.
Mutta tulevaisuuden usko on vahva. Sadala Piim aikoo seuraavan kymmenen vuoden aikana nelinkertaistaa emomääränsä ja lisätä lypsylehmien määrää tuhannella. Tilanhoitaja Svenin mukaan Virossa ei kirjoittamattoman lain mukaan tuotantoon lähdetä alle sadan lehmän karjoilla. Tarkkailukarjojen keskikoko on 300 lehmää.
Isot tilat kilpailuttavat maidon kvartaaleittain. Samoin toimitaan vasikoiden ja teuraiden kanssa. Markkinat ja ostajat täytyy tuntea hyvin, sekin, kuka huijaa vähiten. Korkeamman tarjouksen etu voi huveta alakantin punnitukseen. Asian toinen puoli on, että Virossa ei ole kansallisia tukia. Markkinoilla joko selviytyy tai lopettaa.
Toinen tilakohde, Tarto Agro on 1200 lehmällään Viron suurimpia tiloja ja yhtiöön kuuluu esimerkiksi noin miljoona sianlihakiloa vuodessa tuottava sikala. Tarto Agron lehmät muuten syövät appeessaan A. Le Coqin mäskiä.
Yhden noutokerran 24 000 litraa maitoa antaa tilalle varsin vankan neuvotteluaseman meijereiden kanssa.
– Yritys ei voi riidellä kenenkään kanssa, vaan kaikkien kanssa pitää pystyä neuvottelemaan. Aina hinnat ja toiveet eivät kohtaa, silloin myydään toiselle, totesi Tartu Agron toimitusjohtaja Aavo Mölder.
Urpo Manninen kertoi bussimatkoilla eläinten uusista valvontajärjestelmistä ja HK-Agrin Herkko Tynnyriseltä sekä Sami-Jussi Talpilalta sai matkan aikana kysellä naudanlihan kuulumisia. Kiitos myös reissua tukeneille sponsoreille.
Matkaamme tukivat
HK Agri
Atria
Saarioinen
Veljekset Heiskanen
Valtra
Raisio